Vaikka kaikki pelin hahmot eivät ole kovin perillä ajankohtaisista asioista, Suomessa tapahtui 1960-luvulla paljon.
Yhteiskunta ja kulttuuri 1960-luvulla
Leimallisimpia asioita 1960-luvulle oli elinkeinorakennemuutos. Suomi kehittyi vauhdilla maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi ja maasta katosi 300 000 työpaikkaa maa- ja metsätaloudesta. Suomessa oli sotien jälkeen runsaasti pientiloja, joita ei ollut varaa koneistaa ja jotka eivät tuottaneet kunnolla tai taanneet riittävää elantoa. Lisääntyvän koneistumisen myötä syntyi toisaalta paljon ylituotantoa, eikä suurten ikäluokkien aikuistuville nuorille enää riittänyt töitä, jolloin nuoret valuivat etelään teollisuuskaupunkeihin. Helsinkiin muutti vuosittain yksin 3000 15-25-vuotiasta nuorta.
Pohjois- ja Itä-Suomesta väkeä lähti Etelä-Suomen kasvukeskuksiin ja teollisuuspaikkakunnille parempien työnäkymien perässä. Vuosikymmenen lopulla myös Ruotsiin muutti siirtolaiseksi vuosittain 40 000 suomalaista, sillä esimerkiksi maan autotehtailla pärjäsi ilman kielitaitoakin. Kaupunkeihin muuttavalle väestölle tarvittiin kiireesti asuntoja ja lähiöitä nousi nopeasti. Ne olivat syrjässä, eikä niissä aluksi ollut palveluja, myöhemmin taas alettiin rakentaa ahtaammin, joten alueita ei aina koettu kovin viihtyisiksi.
Kekkonen valittiin uudestaan presidentiksi sekä -62, että -68. Jälkimmäisellä kerralla hän kilpaili erityisesti pienviljelijöiden, ”unohdetun kansan”, asemaa ajaneen Suomen maaseudun puolueen Veikko Vennamon kanssa, jota kannattajineen kutsuttiin vennamolaisiksi. Vuonna 1966 Suomeen tuli vasemmistoenemmistöinen hallitus ja keskustelu hyvinvointivaltion luomisesta alkoi. Ulkopolitiikassa pyrittiin pitämään hyvät suhteet Neuvostoliittoon YYA-sopimuksen hengessä.
Vasemmistoradikalismi synnytti useita yhdenasianliikkeitä. Pasifistit perustivat Sadankomitean ja feministit Yhdistys 9:n. Asunnottomien, alkoholistien, vankien ja mielisairaiden asemaa ajamaan nousi Marraskuun liike. Vaikka vasemmistoradikalismi sai paljon huomiota mediassa, se oli lähinnä pääkaupunkiseutulaisen opiskelijanuorison juttu, eivätkä kaikki osallistuneet siihen.
Sukupuoliroolit olivat ahtaat, vaikka nousivat keskusteluun vuosikymmenen puolivälissä. Kotiäitidin ihanteesta tahdottiin pitää kiinni, mutta moderni ansioäiti sai jo omat puolustajansa. Monessa taloudessa ei myöskään ollut varaa siihen, että äiti olisi jäänyt kotiin. Rohkeimmat esittivät, ettei naisilta saanut vaatia tiukempaa seksuaalimoraalia kuin miehiltä.
Kodinhoito oli työlästä, sillä vaikka kodinkoneet yleistyivät vähitellen elintason noustessa, niihin ei ollut varaa kaikilla. Jääkaappeja alkoi tulla talouksiin jo 1950-luvulla, mutta se oli kallis hankinta. Maaseudulla oli kellarit ja monille alivuokralaisille jääkaapin virkaa toimitti ulko- ja sisäikkunan välinen tila, jossa maito ja voipaketti kylmään vuoden aikaan säilyivät. Raskain työ oli pyykinpesu. Monen naisen ilo oli uusi pulsaattoripesukone, joka syrjäytti vähitellen muuripadat ja lipeän. Sähköt ja juokseva vesi puuttuivat edelleen monista talouksista maaseudulla. Pulsaattorikoneet toimivat sentään ämpäritäytölläkin.
1960-luvun alkua on joskus kuvattu jatketuksi viisikymmenluvuksi sikäli, että 1960-lukua leimannut kuohunta alkoi vasta vuosikymmenen puolivälissä. Yhteiskunnallisia instituutioita ja auktoriteetteja kyseenalaistettiin. Kirkolla oli edelleen vahva asema, mutta se joutui vuosikymmenen puolivälissä erilaisten kohujen keskelle. Kaikkia ei miellyttänyt, että Hannu Salama sai vuonna 1964 Juhannustanssit-romaaninsa vuoksi syytteen jumalanpilkasta. Juhlapyhien ja rukouspäivien viettoa oli suojattu laissa huvikiellolla. Nuoriso alkoi kapinoida tätä vastaan ja ensimmäinen mellakka syntyi Korson Tanhurinteen tanssilavalla vuonna 1965.
Vuosikymmenen alussa muotia oli rautalankamusiikki. Vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla Beatles herätti sekä ihastusta että pahennusta myös Suomessa ja monet yhtyeet kopioivat samaa pop ja rock-tyyliä. Suosituimpia artisteja olivat Irwin Goodman, Tapani Kansa, Laila Kinnunen, Marion Rung, Danny ja Jormas. Rajumman musiikin kanssa suosiosta kilpaili tango, jonka nimiä olivat esimerkiksi Veikko Tuomi, Henry Theel ja Reijo Taipale.
Televisio näytti kahdelta kanavaltaan ohjelmaa jo monessa kodissa, mutta monessa siitä vasta haaveiltiin. Vasemmistoradikalismi näkyi yleisradion uuden pääjohtajan Eino S. Revon ohjelmapolitiikassa ja toi pilkkanimen Reporadio. Vuosikymmenen elokuvatapauksia olivat seksuaalisella sisällöllään kohua herättänyt Käpy selän alla 1966 ja Edvin Laineen Täällä pohjantähden alla. Myös Komisario Palmu keräsi katsojia ja Spede aloitti elokuvatuotantonsa. Radiossa taas alkoi uusi suosittu ohjelma Sävelradio, joka soitti iskelmää ja kevyttä musiikkia jopa kuusi tuntia päivässä.
